Vanhempi professori Juniper (Cedric) on kutsunut sankarimme mukaan tutkimusretkelle raunioihin, joiden sanotaan olevan sankarin ja Zekromin muinainen tapaamispaikka. Cedric lukee sankareillemme katkelman pokémon-mytologian pideyden luvun kahdeksannestatoista osasta: Kun sankari muuttaa pimeyden valoksi ja sankarin sydän on yhtä pokémonin kanssa, niin Zekrom laskeutuu ja antaa sankarille voimansa.
Saavuttuaan raunioille Cedric varoittaa sankareitamme raunoiden ansoista ja niihinhän he pian törmäävätkin. Ensimmäinen uhka on jättimäinen lohkare, joka pyörii pitkin kapeaa käytävää ja näyttää murskaavan sankarimme, mutta Pansagen tekemä Dig antaa sankareidemme paeta turvaan.
Seuraavaksi vastaan tulee kaksi siltaa valtavan rotkon yli, mutta ilmenee että molemmat sillat ovat vaaraksi. Axew löytää sankareillemme kiertotien.
Päästyään kolmen luolan eteen, sankareidemme on päätettävä mihin luolaan kannattaa mennä. Kokeiltuaan kaikkia, kolmas sisäänkäynti osoittautuu oikeaksi ja sankarimme pääsevät suureen tulivuoren muotoiseen luolaan. Sieltä he löytävät useita kivipilareita ja kultaisen pimeän kiven. Sekä vihaisen Sigilyphin! Vaikka Cedric varoittaa sankareitamme koskemasta kiveen, hän itse sieppaa sen mukaansa! Sen jälkeen he törmäävät useaan vihaiseen Cofagrigukseen.
Tilanteen ollessa todella huono, Cedric muistuttaa sankareitamme kappaleesta pokémon-mytologian pimeästä luvusta: Zekrom antoi voimaansa sankarille kun sankarin sydän oli yhtä pokémonin kanssa!
Ash ja ystävät muistelevat kaikkia niitä ihania hetkiä, joita he ovat viettäneet pokémoniensa kanssa, ja sitä kuinka paljon he niitä rakastavatkaan, ja samassa Sigilyph ja Gofagrigus pelastavat heidät.
Vaikka Iris onkin ärsyyntynyt seikkailun vaaratilanteista, Ash ja Cilan ovat onnessaan kaikesta hauskanpidosta. Sankarimme kiittävät Cedriciä ja hyvästelevät uuden ystävänsä.
Yhtäkkiä, pelottava Krokorok seisoo heidän edessään...
